Dekkareiden ja muiden viihdekirjallisuuteen luettavien kirjojen jälkeen tuntui todella mielenkiintoiselta saada luettavakseen yhdysvaltalaisen journalistin Alan Weismanin kirja Maailma ilman meitä. Kirjan on kustantanut meillä ATENA KUSTANNUS OY ja se on ollut The New York Timesin bestsellerlistalla kuukausia.

Kirja on ajatusmatka tilanteeseen, jossa ihmiskunta on jostain syystä poistunut maapallolta ja luonto (eli kasvi- ja eläinkunta) valloittaa maapallon ja sen jälkeen ihmisten jälkeensä jättämät rakennelmat ja systeemit häviävät ajan myötä käytännöllisesti kokonaan kokonaan. Tosin ihminen on typeryydessä onnistunut tuottamaan myös materiaalia, minkä häviäminen tältä pallolta ottaa aikaa… toisin sanoen puhun nyt luonnossa hajoamattomista jätteistä ja mm. ydinsaasteesta.

Matka tulevaisuuteen tehdään hyvin pitkälle sen kautta, mitä kymmenien tuhansien ja satojen tuhansien vuosien saatossa on tapahtunut ja minkälaisin seurauksin. Asiantuntijoina ovat silloin arkeologit, luonnontieteilijät ja monien alojen tutkijat. Ajoittain sukellus maapallomme historiassa tapahtuneisiin mullistuksiin on läkähdyttävää, mutta kaikissa yksityiskohdissaankin sangen mukaansa tempaavaa.

Kirjassa kerrotaan mm. kuinka maapallon eläimistö ja kasvisto on levinnyt tälle pallolle ja miksi osa kasvi- ja eläinkunnasta on kuollut sukupuuttoon ja miksi. Samoin tutkaillaan ihmiskunnan vanhojen kulttuurien katoamisen syitä. Osittain varmaan on jouduttu arvailemaan syitä tapahtumille ja osittain tutkijoiden on myönnettävä, etteivät oikeasti tiedä, miksi jokin kukoistava kulttuuri on hävinnyt ja vieläpä suhteellisen nopeasti.

Joistakin asioista lukiessa alkaa hieman ahdistaa. Ei ole nimittäin kovin mieltä ylentävää lukea esimerkiksi Pohjoisen Tyynenmeren pyörteestä, jota myös Tyynenmeren jätepyörteeksi kutsutaan. Kyse on lähes Afrikan kokoisesta muovijätettä sisältävästä lautasta (v. 2005 / 26 miljoonaa neliökilometriä, joka kasvaa... Tieto lisää tuskaa.

Moneen otteeseen kirjaa lukiessa tuleekin miettineeksi, olisiko maapallolle kovinkaan haitallinen asia, jos ihmiskunta jollain mystisellä tavalla jättäisi tämän pallon. Todella monet eläimet eivät edes huomaisi sitä paitsi ehkä ajan myötä parempina elinolosuhteina. Ihminen on nimittäin ”suuressa viisaudessaan” tehnyt paljon tyhmiä juttuja eikä loppua näy. Varmaa on joka tapauksessa, että maapallo muuttuu koko ajan, lajeja häviää ja uusiakin syntyy tai ehkä myös löytyy… ihmiskunnan näkökulmasta katsoen.

Mielestäni tämä kirja oli kiehtova lukukokemus ja voin sitä lämpimästi suositella niille, jotka kaipaavat jotain syvemmälle menevää virikettä aivotoiminnalleen kuin mitä joka tuutista tuleva hömppä tarjoaa.

Pirjo

PS. minulta voi halutessaan lainata tätä kirjaa, jos lupaa palauttaa, koska luulen, että tämä on niitä kirjoja jotka luen uudestaan