Paradoksaalista kyllä elämä on täynnä paradokseja.

 Sanotaan, että kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, mutta tosiasiassa voisi kyllä sanoa yhtä hyvin, että melkein mikään ei yleensä ole aivan sitä, miltä näyttää. Aika iso osa näkymästä peilautuu katsojan asenteista ja ennakkokäsityksistä ja odotuksista.

 Joskus olisi syytä pysähtyä miettimään, minkälaisten ennakkoluulojen ja asenteiden annamme rajoittaa elämäämme. Olisikohan syytä ravistella joskus harteilta näitä piintyneitä asenteita?

 Se, että on mielipiteitä ja kanta kaikkiin asioihin, voi antaa valheellisesti mielikuvan itsevarmasta ihmisestä. Tarkemmin ajatellen - kun avaa sanan mielipide – se kuitenkin tarkoittaa, että mielellä on pidäkkeitä eikä ajatukset voi lentää vapaasti.

 Ennakkoluulot puolestaan pitää sisällään sanan luulo eli perustuu lähtökohtaisesti luuloihin eikä suinkaan havaintoihin ja tietoihin.

 Mikä kumma meidät saa lokeroimaan ja leimaamaan asioita ja ihmisiä sen sijaan, että avoimin mielin havainnoisimme maailmaa tässä ja nyt.

 Paradoksaalista kyllä - kaikkien alojen asiantuntijat ovat todennäköisesti vain muodostaneet  piintyneen käsityksen asioista ja pitävät sitä virheellisesti totuutena!

Ja mikä pahinta, uskovat vakaasti olevansa oikeassa mielipiteineen.

 Entäpä, jos hiljennyttäisiin, kuunneltaisiin, katseltaisiin, havainnoitaisiin, pysähdyttäisiin…

… edes hetkeksi. Lähestyvä vuodenvaihde olisi hyvä kohta nollata päätä muutenkin kuin "virvokkeilla"

 Pitääkö koko ajan olla tavoittelemassa jotain, pyrkimässä jonnekin? Japanilaiset sanovat, että ”Sinä päivänä, kun lakkaat vaeltamasta, olet perillä”

 ”Elämä on jotakin, joka tapahtuu meille sillä aikaa, kun meillä on kiire tehdä muita suunnitelmia”. Tässä asiassa pikkulapset ovat kyllä viisaampia kuin vanhempansa ja panostavat satasella nykyhetkeen.

by Pirjo